1.6.2013 Maailma (ja Afrodisiac) tuli kylään!

Edellisenä sunnuntaina olikin sitten vihdoin se "Maailma Kylässä"-esiintyminen jossa pääsisimme esiintymään isommalle yleisölle lavalla kaiken keskellä pitkästä aikaa. Kaikki oli mietitty asuja myöten valmiiksi ja Ninnynkin hiukset olivat saaneet uuden vaaleanpunaisen ilmeen. Aamu alkoi Hennyn hakiessa autolla muut asemalta. Tytöt päättivät vielä viime tingassa jymäyttää stressantunutta ryhmän "vetäjää" ja viestittelivät ennen tuloaan ettei "Emiliasta ole kuulunut mitään eikä se vastaa puheluihin". Aiheutettuaan harmaita hiuksia, tyttökolmikko sitten ajoi pihaan hakemaan minut ja kun olin heittämässä laukkujani takakonttiin, Emilia pongahti nauraen sieltä! Matka jatkui onneksi koko porukalla naurun saattelemana kohti Hennyn asuntoa jossa laittauduimme keikkakuntoon.

Aamun aikana liimattiin ripsiä, käristettiin hiuksia ja lisättiin satoja grammoja lisäkkeitä show-meikin tueksi. Pieniltä kömmähdyksiltä ei silti vältytty kun jo aamusta Elena kääntyi takaisin kotiin hakemaan kotiin jäänyttä esiintymisrekvisiittaa. Muutaman tytön kiukuttelukin kääntyi hetkeksi nauruun kun esiintymislegginsitkin räjähtivät rikki haaroista. Onneksi koko porukka kaaoottisesta aamusta huolimatta selvisi ajoissa asemalle junaa odottelemaan. Mahdollisesti ensimmäisiä kertoja kun olemme ajoissa matkalla keikkapaikalle ja kaikki olivat laitettuina. Paikan päällä meillä olisi vielä pukuhuone odottamassa jotta viimeisetkin esiintymisasut voisi vaihtaa siellä. Emme käyneet tapahtumassa katsastamassa edellisenä päivänä, joten lavaa myöten kaikki tulisi olemaan uutta. Meille oli onneksi tapahtumajärjestäjän puolesta selvitetty kaikki lavan kokoa ja aikatauluja myöten ja keikasta oli mustaa valkoisella allekirjoituksia myöten. Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli erinomaisesti järjestetty esiintyjän näkökulmasta.

Tapahtumapaikalle saavuttaessa ohjelma oli isolla painettu festariteltan sivuun ja lyhyen puhelun jälkeen meitä oli vastassa lavavastaava, joka huolehti meidät pukuhuoneeseemme, selvitti vielä aikataulut ja jakoi esiintyjien kulkukortit. Pukuhuoneena toimi festariteltan uumenissa lavan takana olevat kaksi pienempää telttaa jossa oli meille virvokkeita ja suojassa tilaa vaihtaa asut päälle. Minuutit kuluivat pikavauhtia ennen esiintymistä ja pian huomasimme jo esiintymisaikamme koittavan. On hauska huomata miten meistä jokainen valmistautuu esiintymiseen takahuoneessa eri tavoin. Joistain meistä huomaa jännityksen vasta juuri ennen lavalle astumista. Itse olen yleensä ennen lavalle menoa hiljaa ja keskittynyt. Enkä oikeastaan edes keskittynyt. Päässäni ei varmasti pyöri mitään ennen esitystä ja oloni on melko rauhallinen. Muistan kuinka vuosia sitten minulla oli suorastaan esiintymiskammo, vaikka rakastinkin esiintymistä. Vieläkin alussa tulee jännitys, mutta ei sellainen joka liimaisi jalat lattiaan. Parasta hermoilleni on, jos ennen esiintymistä saa hetken aikaa vaan rauhottua. Kaaoottiset esiintymisen alut yleensä saavat aikaan turhaa hermostumista ja saatan saada täydellisen "blackout:in" että mikä olikaan alkuasento ja mikä kappale onkaan ensimmäisenä. Onneksi silloin on neljä muuta lavalla jotka palauttavat mieliin kaiken.

Meidät juonnettiin sisään melkolailla niillä sanoilla joilla meitä oli kuvailtu "Maailma Kylässä"-festarisivuillakin mutta lisäksi mainostettiin vielä tulevia keikkoja mm. Kotkan meripäiviä. Esiintyminen meni itsessään ihan hyvin. Pieniä virheitä lukuunottamatta kokonaisuus toimi parhaiten juuri täällä. Lisäksi yleisö oli hyvä. Paikalla oli paljon ihmisiä, kuvaajia, tuttuja ja tuntemattomia mutta aina luodessaan katseen johonkin yleisössä istuvaan ihmiseen, sai takaisin reaktion. Yleisön reaktiot olivat vapauttavia. Olemme esiintyneet sellaisillekin yleisöille jotka istuvat naama peruslukemilla koko esityksen ajan, mutta täällä ei sellaista ollut havaittavissa. Yleisö tuntui olevan optimistisia alusta saakka ja oli hauska nähdä yllättyneitä ilmeitä eri esitysten kohdissa kun teimme jotakin yllättävää tai tanssimme täysillä. Näin paikalla muutaman tytön jotka tunnistivat Girls Generation "The Boys" koreografian ja vetivät mukana hetken. Osalle valitsemamme K-pop kappaleet olivatkin tuttuja, osan ilmeet kääntyivät hyväntuulisiksi seuratessaan esitystämme. Hyvä fiilis jäi koko päivästä, siitäkin huolimatta että sää kääntyi sateiseksi esityksemme jälkeen. Kun kävimme hakemassa veloituksetta ruokakojuilta ruokaa esiintymisemme jälkeen, sateenvarjolla olisi ollut työtä!

Lavalla myös kaikki rekvisiitta (jonka kanssa on aina pieni riski epäonnistua) toimi ihan hyvin ilman suurempia kommelluksia. Kuitenkin jo toista kertaa onnistuin housuillani rikkomaan Ninnyn verkkosukkahousut! Tämä tapahtui tavallisesta poiketen jo alussa, kun Ninny heittäytyy sylistäni pois ja hetken verkkosukkahousut ovat kiinni housuissani! Joidenkin esiintymisen osuuksien harjoittelu oli jäänyt hävettävän vähälle, sillä aikataulumme pettivät pahasti ennen keikkarupeamaa ja viidestään treenaus oli jäänyt vähälle ja samalla harjoiteltiin muitakin tanssikappaleita muita keikkoja varten. Onneksi sentään kaikki meni näinkin hyvin. Tulevia kesän keikkoja varten aloitammekin treenauksen jo pian hyvissä ajoin.