Toukokuun seuraava etappi oli Helsingin kulttuurikeskus Glorialla yksityistilaisuus jossa esiintyi lisäksemme tanssiduo ja suomalainen rap-tähti Juno. Keikka oli illalla ja saavuimmekin alkuillasta hyvissä ajoin paikalle valmistautumaan. Meitä odotti paikalla iso pukuhuone (olimme viime kerralla KDC:ssä usean ryhmän kanssa pienemmässä pukuhuoneessa) ja meille oli valmiina virvoikkeita. Tapahtuman oli määrä alkaa seitsemältä illalla ja esiintymisiemme olla puoli yhdeksän ja toisen puoli kymmenen aikaan. Vaihdoimme vaatteita, laitoimme hiuksia ja tytöt meikattiin show:n vaatimalla tavalla. Edellisenä iltana Hennyn pidennyksiin oli värjätty pinkki liukuväri. Josta sitten kiistelimme seuraavaan päivään, että onko väri pinkki, purppuranpunainen vai violetti. Tapasimme nopeasti toisen tanssiryhmän joka esiintyi tapahtumassa, he vaikuttivat mukavilta tytöiltä mutta myöskin nuoremmilta kuin me. Pääasiassa vietimme aikaa kuudestaan, mukanamme oli yhdeksi hovikuvaajaksemme muodostunut Ninnyn poikaystävä.

  

 Kuten yleensäkin, aika kului kuin siivillä ja onneksi olimme käyneet piipahtamassa pikaruokalassa ennen valmistautumista jotta allekirjoittanut ei kuupahtanut kesken illan. Osa tytöistä oli valmiita jo ennen toisia ja pääsivät nauttimaan tilaisuuden ruokatarjoiluista. Meille annettiin artistien kulkukortit jotka piti pitää kaulalla esim. jos kävi ulkona ja tuli takaisin. Tämän sai kokea Henny, joka oli unohtanut kulkukorttinsa pukuhuoneeseemme ja ei meinannut päästä enää sisään. Epäonni kohtasi päivää muutoinkin, sillä Ninnyllä, Elenalla ja Hennyllä oli kaikilla jokin revähdys tai muu rasitevamma ja Emilia pääsi töistä saapumaan paikan päälle viimeisenä, reilun tunnin myöhemmin kuin me muut. Lisäksi otimme tilaisuutta varten mukaan liudan uusia kappaleita/koreografioita joita testaisimme tapahtuman lavalla. Toisessa esiintymisessämme esiintyisimme neljän tanssijan voimin ja viimeisimmässä sitten koko viisikon voimin.

 Kenraaliharjoitusten jälkeen olimme hiukan epäuskoisia tulevan esiintymisen suhteen, valot eivät pelittäneet vielä niinkuin niiden olisi pitänyt tukea esiintymistä ja lavalla oli muutenkin viime hetken sähläystä sillä lava oli myös pienempi kuin mitä olimme alunperin kuvitelleet, sillä lavan keskelle oli tuotu DJ-koppi. Se rajoitti liikkumistamme ja viidelle hengelle lavalla oli todella vähän tilaa. Kävin teknikoiden kanssa tarkentamassa valotilanteen ja yritimme varautua pienempään tilaan ennen ensimmäistä esiintymistämme. Elenan lihaskivut jalassa hellittivät mutta Hennyn niskasäryt pahenivat. Niitä yritettiin lievittää Elenan niskahieronnalla.

Ensimmäiseksi esiintyi tanssiduo, jolle lavan tilavuus riitti vallan mainiosti ja tytöt esittivät Hip-hop painotteisen hittimedleyn. Kävimme nopeasti katsastamassa jo harjoituksissa esityksen. Sitten koitti oman esiintymisemme vuoro. Esitimme melkolailla saman koreografian neljällä tanssijalla kuin esitimme ilman Elenaa keravalla aikaisemmin keväällä. Elena seurasi itse parvelta esiintymistä ja fiilisteli mukana. Olimme harjoitelleet Elenan kanssa koreografiaa jo aikaisemmin, mutta päätimme viime hetkellä ottaa varmemman vaihtoehdon ja esiintyi neljän tanssijan voimin, jottei lavalla tulisi suurempia virheitä. Neljän hengen esiintyminenkin tuotti ajoittain vaikeuksia, sillä tilavuus lavan takaa eteen oli rajallinen ja jonoon mentäessä rajallisuuden huomasi hyvin. Siitä huolimatta esiintyminen meni ihan hyvin ja pääsimme valmistautumaan seuraavaan esiintymiseemme.

 

 Seuraavaksi esiinnyimme viiden tanssijan voimin. Esitimme lähes saman koreografian maskeineen kuin tulevassa "Maailma Kylässä"-festarilla tulisimme esittämään. Otimme vielä mukaan PSY:n "Gentleman" hitin koreografiapätkän ja muutaman harjoituskerran jälkeen vedimme sen lavalla. Tilan puutteesta ja niskakivuista huolimatta saimme aikaan ihan hyvän show:n. Myös uudet koreografiaosuudet toimivat ihan hyvin, ainoastaan "Gentleman" osion päätimme jättää pois ennen sunnuntaista "Maailma Kylässä"-vetoa, sillä se ei tuonut tunnelmaan juuri mitään enempää ja koreografiallisesti se ei näyttänyt niin hienolta kuin se olisi voinut. Hennyn niskakipujen lisäksi esiintymistä haittasi ulkomailta tilattu paljettinen yläosa jonka olkain irtosi esiintymisen aikana ja paljasti jossakin välissä (onneksi vain) mustat rintaliivit. Videolta jälkikäteen tilannetta ei huomaa, ainoastaan jossakin kohdissa huomaa että yläosan pitäminen päällä tuotti hieman lisävaivaa ja muutaman kerran lavalla katse kääntyi alaspäin varmistamaan onko asu enää päällä. Mutta samanlaisia sattumuksia tapahtuu muillekin esiintyjille. Pääasia että asia hoidettiin ammattimaisemmin, eikä esiintymisasua käpälöity lavalla useaan otteeseen niinkuin joskus aikaisemman tanssiryhmän kanssa kävi kilpailutilanteessa, josta saimmekin sitten palautteessa noottia. Hennyn niskan tila paheni esiintymisen aikana ja pää ei enää pyörinyt yhtä letkeästi ja lähinnä meitä huoletti tuleva sunnuntainen esiintyminen johon olisi enää muutamia päiviä ja silloin kaiken pitäisi mennä täydellisesti.

 Kaikesta huolimatta tilaisuus jäi hyvin mieleen ja saimme paljon kiitosta tapahtuman järjestäjiltä. Elena ja Emilia jäivät vielä paikan päälle katsomaan Junon esiintymistä, kun me muut lähdimme esiintymisemme jälkeen kotia kohti odottamaan "Maailma Kylässä"-esiintymistämme.

 

Ninny, Ninnyn kulta ja kultainen esiintymismaski.

Onko sinulla jotain kysymyksiä meille? Teemme myöhemmin postauksen jossa vastaamme lukijoiden kysymyksiin. :)

 Toukokuun huippukiireinen keikkarupeama on ohi ja nyt voimme palata takaisin niiden tunnelmiin. "Kallio Kukkii"-tapahtuma on Helsingin jokavuotinen jo legendaariseksi muodostunut festivaali, joten oli hienoa tulla kutsutuksi esiintymään. Aftershock ryhmän duo Lotta ja Ella ehdottivat muutamia viikkoja ennen tapahtumaa, että pystyisimmekö tulla heidän kanssaan tekemään jonkinlaisen yhteisesiintymisen. Kiireisestä treeniaikataulusta huolimatta lähdimme mukaan ja vedimme kaksi settiä K-pop aiheista tanssia, samoin kun AfterShock-duo.

 Tapasimme kaksikon kuukausia sitten KDC-kisoissa Gloriassa, jolloin me jaoimme pukuhuoneen silloisen kolmihenkisen tanssiryhmän kanssa. Tulimme hyvin juttuun ja molemmat ryhmät tykkäsivät toistensa meiningistä. Pidimme itse ennen ryhmään tutustumistamme heitä kilpailun parhaimmistona. Ei siis tarvinnut kauaa miettiä lähtisimmekö heidän kanssaan yhteisesiintymiseen. Alunperin suunnitelmissa olisi ollut isompi setti jossa olisi mukana ollut myös yhteinen koreografia, mutta viime hetken aikataulutus ongelmien takia jätimme suosiolla tekemättä mitään ennalta harjoittelematonta. Ennen sunnuntaista esiintymistä, kokoonnuimme kaikki yhteen edellisenä iltana katsomaan läpi mitä ja missä järjestyksessä esittäisimme.

 Varsinainen esiintymispäivä alkoi jo aamulla kun kaikki saavuimme valmistautumaan, hiusten ja meikkausten osalta yksitellen. Päätimme olla persoonallisen ja sähäkän näköisiä kuten yleensä, mutta hieman enemmän puistotapahtumaan soveltuvalla tavalla yhdistellen katutyylejä. Meikin ja hiusten kanssa saa helposti tälläisen tyttölauman kanssa kulumaan tuntikausia, mutta pääsimme lähtemään ajoissa kohti Helsinkiä. Yleensähän tapaamme olla myöhässä lähes kaikkialta minne olemme matkalla vaikka kaikki on suunniteltu hyvin etukäteen. Junassa tuttuun tyyliin olimme taas varmasti ruuhkajunan meluisin porukka. Kallion keikkaa uhkasi alunperin sateinen sää, mutta lähtiessämme matkaan kohti esiintymispaikkaa aurinko paahtoi. Bussimatka pasilasta olikin varsinaista tuskaa ja varsinkin paluumatka jolloin ainakin minä valuin hikeä kun pieni sika!

Paikalle saavuttaessa huomasimme pienen kömmähdyksen. Esiintymistämme edelsi varsinainen nimisotku, kun alunperin AfterShock-ryhmän nimi oli ainoa joka luki ohjelmassa mutta paikalle tullessa meidän ryhmämme nimi olikin ainoa joka luki listassa. Pääsimme esiintymispaikalle joka oli mielenkiintoinen käänne. Kuvittelimme että esiintymispaikka olisi kirjaimellisesti se "kivitetty aukio puiston keskellä" joka meille oli kerrottu, mutta kyseessä oli siis puisto joka ensinnäkin oli autoteiden välissä keskellä "kaupunkia" ja aukio olikin isompi kivilaatotettu katualue. Eli oikeastaan tanssimme kadulla kaiken keskellä. Kaikesta huolimatta tämä mielenkiintoinen konsepti toimi ihan mainiosti. Ihmiset seurasivat joka suunnasta puiston ja kadun varrelta ja parvekkeiltakin oli hyvät näkymät. Sähköttömän tapahtuman ainoa ikävä puoli oli paristokäyttöinen boombox, jonka kautta musiikkimme tuli. Olemme tottuneet isompaan äänentoistoon ja tottakai se hieman voi viedä fiilistä kun basso ei jylisekkään korvissa samalla tavalla. Ja katukivetys oli tanssillisesti haastava alusta, mutta selvisimme siitä. Jokatapauksessa kaikilla meillä oli hyvä fiilis ja olimme suhteellisen tyytyväisiä molempiin esityksiimme.

 

 Ennen meitä esiintyi mm. napatanssiryhmä joten varmasti erotuimme esiintyjien joukosta Etelä-korealaisella menevällä pop-musiikilla ja persoonallisella olemuksellamme. Aikataulun mukaan esiintymisemme olisi ollut neljän jälkeen, mutta järjestäjä siirsi esiintymistämme aikaisemmaksi. Esiinnyimme vuorotellen AfterShock-ryhmän kanssa joten kaikki sujui sutjakkaasti ja olimme lopettaneet jo ennen neljää. Sillä hetkellä aikaistaminen ei tuntunut huonolta idealta mutta jälkikäteen kuulimme kuinka ihmiset jotka olivat tulossa katsomaan meitä, saapuivat liian myöhään paikalle. Siitä huolimatta esityksen näkivät monet muut ja seuraavana päivänä treeneistä tullessamme, meitä vastaan käveli mies joka huusi "Te tanssitte hyvin!". Hämmentävää mutta hauskaa. Varmasti tapahtumassa meidät on nähnyt sellaisiakin ihmisiä jotka eivät meitä muuten olisi koskaan nähneet. Toivottavasti meistä jäi hyvä vaikutelma.

Ensimmäisessä vedossamme soi "Electric Shock" jota emme olleet esittäneet yhdessä seitsemään kuukauteen, muutamaa treeneissä vetoa lukuunottamatta. Siitä huolimatta esitys meni hyvin, pienistä unohduksista huolimatta. 

 

 Esitimme tapahtumassa myös kokoelman muita K-pop kappaleita joita emme olleet esittäneet missään aikasemmin. Näitä kappaleita olimme alunperin treenanneet "Maailma Kylässä"-festivaaleja varten, mutta pääsimme kokeilemaan niitä livenä jo edeltävänä sunnuntaina Kalliossa.

 Ninnyllä oli vaihteeksi uutta sävyä hiuksissa, platinanvaaleissa hiuksissa oli sinisiä liukuväri-yksityiskohtia. Muutenkin pukeuduimme rohkean tyylimme mukaisesti.

 Kaksi sinitukkaista.

Elena kokeilemassa Hennyn treenattuja pakaralihaksia.

Kaiken kaikkiaan hieno päivä ja ihanat "AfterShock" tytöt kanssamme myös kuvissa!

 Missä tahansa esiinnymme, mukanamme on yleensä vähintään yksi keikkalaukullinen kamaa. Hiuksia varten välineitä sekä kosmetiikkaa. Joskus meillä on takahuone jossa laittaudumme, joskus valmistaudumme yhdessä ennen tapahtumapaikalle saapumistamme. Laukun sisältö muuttuu sen mukaan missä määrin olemme valmiit ennen paikalle tulemistamme ja kuinka iso keikka on kyseessä.

 
 Henkilökohtaisesti en lähtisi minnekään ilman Schwarzkopf-suoristusrautaani, joka on palvellut minua uskollisesti jo kolmisen vuotta. Sillä saa suoraa ja kiharaa helposti tilanteen mukaan ja kaiken kaikkiaan aivan huippurauta. Keikalle voi lähteä jo pelkästään sen ja hiuslakan ja pinnien kera, mutta yleensä saattaa mukana olla myös kreppirautaa ja kiharrinta ja liuta hiustuotteita aina kuivashampoosta hoitosuihkeeseen. Bonacure "Moisture Kick" on aivan must hoitosuihke kaikille jotka käsittelevät pidennyksiä tai pitkiä hiuksia. Se selvittää hetkessä ja on oikea luottotuotteeni. Keikkamatkoilla kun hiuspidennykset ovat usein clip-on pidennyksiä ja matkustavat pussissa, joten niiden selvittäminen pitää olla mutkatonta.

 Irtoripset ovat tottakai jokaisen esiintyvän naisen must-have. Tytöillä näitä kuluu, joten niitä tulee olla vähintään muutamaa erilaista ja yleensä matkassa on mukana myös ripsitupsuja nauharipsien lisäksi. Myös ripsiliimoja on hyvä olla useampi, sillä ne usein kuivuvat todella nopeasti. Duo-liima on ripsiliimojen kuningatar, mutta sitä on tullut käytettyä monia muitakin. Tulevia keikkoja varten hankin kuvassa näkyvän liiman. Pitäisi toimia, sillä olen kyseisen merkin ripsien ja liimojen kanssa työskennellyt aikaisemminkin. Joillakin keikoilla olemme käyttäneet myös erikoisempia tekoripsiä, tulevilla keikoilla tullaan myös näkemään välillä myös jotakin eksoottisempaa.

Meikkejä on kertynyt onneksi tämmöinen normi setti joka toimii meillä hyvin. Tytöillä on tottakai omasta takaa myös vaikka mitä, mutta näilläkin pärjää hyvin. Rajauksiin suosin kakkumaisia eyelineria jotka saa vaivattomasti levitettyä hyvällä siveltimellä. Hyvät siveltimeni ovat Duroy-merkkisiä ja onneksi aikoinaan maksoin näistä kunnon hinnan, sillä ne ovat kestäneet hyvin käytössä ja en osaisi työskennellä ilman näitä. Nykyään Duroy:n meikkisiveltimiä saa jo hyvin varustetuista tavarataloista, esim. Citymarketista. Jos paljon meikkaa vapaa-ajalla tai työkseen, suosittelen hankkimaan. Meikit sen sijaan ovat mistä sattuu. Olen tottunut työskentelemään Ben-Nye:n meikeillä mutta laatu maksaa. Siispä osa meikeistä ovat muualta. Myös esim. Stargazer tekee hyviä luomivärejä.

 Muita tärkeitä laukun tarvikkeita ovat mm. tämä Rimmel:n Sun Shimmer vaahtomainen itseruskettava. Kyse on vedellä poispeseytyvästä tuotteesta joka levittyy hyvin ja muutamalla kerroksella saa jo itsensä hyvin tummaksi. Toimii loistavasti keikoilla. Kuvassa näkyy myös yksi erittäin tärkeä osa "kalustoamme", nimittäin hakaneulat, joita ei koskaan ole liikaa (eikä pinnejä). Osa asuistamme tai asusteistamme on usein melkolailla kikkailtu päällemme niin, että ne saattavat olla kiinni muutamalla hakaneulalla. Tai joskus asuja joudutaan korjaamaan niillä. Teippi on myös must. Sillä on jopa välillä kirjaimellisesti "teipattu" balleriinat jalkaan tai rintavarustus niin, ettei kukaan tee Janet Jacksoneitä ;) Samalla tavallahan catwalkeilla ja punaisella matolla tehdään.

Lisäksi mukanamme on tottakai kaikkea muutakin kammasta huulikiiltoon ja liimattavista "kristalleista" koruihin. Korut tosin ovat aina hyvin keikkakohtaisia, sillä esim. kaulakorujen kanssa on hankala tanssia ja käsissä tulee olla varmat korut jotteivät ne lennä yleisön sekaan. Siksipä hileillä ja irto-"kristalleilla" saa paljon hienoa aikaan ja ne voi liimata ihoon. Jokaista esiintymistä varten mietitään oma teemansa ja isompia ja näyttävämpiä teemoja varten tarvitaan tottakai tuntikausien laittautumiset ja hienot meikit ja asusteet. Tulevia keikkoja varten kaikki on nyt valmiina jotta voimme olla häikäiseviä mm. kaisaniemen "Maailma Kylässä"-festivaaleilla.

Ps. Siitä on nyt reilu vuosi kun esiinnyimme Helsingin senaatintorilla fashion-tapahtumassa ja konseptimme lähti pikkuhiljaa kehittymään vahvemmaksi ja täytyy myöntää että olimme varsin sähäkän näköinen ryhmä jo tuolloin. Paljon on tapahtunut näiden kuvien jälkeen.

Näin esiintymisten lähentyessä hermot kiristyvät ja sitä myöten myös treeniaikataulut. Ryhmällämme ei sinänsä suurempia kriisejä ole ollut, mutta varmaankin värikkään tanssiryhmä-historiani takia pidän moniakin juttuja ihan normaalina (niistä hieman lisää tulevassa AfrodisiacTV:n jaksossa). Tanssiryhmän kasaamisessa on kuitenkin haasteensa. Kuka tahansa voi perustaa tanssiryhmän ja alkaa treenaamaan yhdessä, mutta sen jatko ja kestävyys onkin sitten taitolaji ja joskus myös tuuria. Usein olen huomannut monen ryhmän kohdalla sen, että jäsenet tuppaavat vaihtumaan tiheään ja joskus myös nimeä myöten. Se on harrastelijaryhmälle se ja sama, mutta keikkailevalle tanssiryhmälle se voi olla turmiollista. Nimen saaminen ihmisten huulille ja muistiin ja persoonallisuuden löytyminen kun vaikutuvat jos tanssiryhmä on pullollaan vaihtuvaa, kasvotonta massaa ja nimi vaihtelee viikottain.

Jäsenten vaihtelut ja poistumiset selittyvät sillä, että usein tanssiryhmiin lähdetään kevyellä motiivilla tai luonne ei vain kertakaikkiaan sovi ryhmätoimintaan tai hermot kestä ryhmien ala- ja ylämäkiä. Ja niitä riittää (Ja myös niitä ihmisiä joiden hermot eivät kestä)! Alussahan motivaatio on huipussaan ja kaikki puurtavat mielellään, mutta ihminen luonnostaan menettää sen alkukiinnostuksensa siihen ja omaan ryhmäänsä ja tanssiin pitää "rakastua uudelleen" ja saada onnistumisen kokemuksia jatkuvasti jotta kiinnostus ei lopahda. Vaikeinta on hetket kun tuntuu että mikään ei edisty, tulee väsymystä tai kun tanssi tuntuu hetkittäin työltä. Kovaa työtähän se onkin ja tanssiryhmän ylläpitäminen on kovaa työtä myös henkisesti. Se vaatii sosiaalista taitoa ja kykyä kompromisseihin, eiväthän kaikki voi jatkuvasti tanssia sooloja tai kaikki yhtäaikaa olla eturivissä tanssimassa. Omassa ryhmässämme paikat löytyvät suurista persoonistamme huolimatta yleensä melko vaivattomasti. Mutta varautukaa egojen yhteentörmäyksiin jos ryhmässänne on äänekkäitä, suuria persoonia. Paras mahdollinen ryhmä on sosiaalisia ja pitkäpinnaisia ihmisiä joista osa on selkeästi äänekkäämpiä, toiset mukautuvampia ja niin että ryhmähenki on loistava. Meillä myös auttaa tosiaan se, että olemme täysi-ikäisiä ja pahimmat teinikautemme jo käyneet ja ryhmämme mies tasapainottaa hieman tuota naisväkeä ;) Parasta ryhmässä on se, että toisten taidot ja aivot tasapainottavat ryhmää, sinun ei tarvitse osata tai tajuta kaikkea yksin.

Motivaatio on yleensä vaihtelevaa ja sitä parantavat onnistumiset ja esiintymiset. Ammattilaisryhmät pitkälti treenaavat pitkiä kausia jonka päätteeksi odotus palkitaan keikoilla ja keikkapalkoilla. Aloittava tanssiryhmä joka tahtoo keikkailla, saa yleensä varautua tekemään ensimmäisiä keikkojaan ilmaiseksi ja todennäköisesti ainakin silloin tällöin myös myöhemmin. Taitoa ja potentiaalia tulee olla sen verran että kiinnostusta löytyy myös maksajilta. Esiintyvänä tanssiryhmänä ei monikaan tässä maassa voi suoranaisesti sanoa tekevänsä isoa tiliä. Jos haluaa edetä tanssiryhmän kanssa, tulee olla kunnianhimoinen, ahkera ja tehdä kovasti töitä keikkojen eteen, ryhmän promoamisen ja sen persoonallisuuden löytämiseksi. Tanssiryhmiähän on suomessa niin paljon että on erotuttava edukseen ja ihmisten ennakkoluulot tulee kääntää puolelleen. Afrodisiac on ollut itse kasaamani ryhmä jota varten olen pitänyt koe-esiintymisiä ja useita tanssijoita on jäänyt pois matkan varrella. Alun perin ryhmämme ei oikeestaan edes miettinyt ensimmäisten kilpailujen jatkoa viime keväänä, vaan se tapahtui luonnollisesti. Kilpailusuorituksen jälkeen meidät kutsuttiin avajaisiin esiintymään, siellä esityksen jälkeen meidän luo tultiin kysymään olemmeko halukkaita esiintymään muuallakin. Siitä se sitten lähti pienin askelin etenemään. Jatkoimme treenejä ja töitä tulevaa varten ja yksi asia johti toiseen ja nyt voimme jo puhua keikkakalenterista. Silti voin ylpeänä sanoa että olemme todella tehneet töitä kaiken eteen ja tytöt ovat nähneet hurjasti vaivaa sillä aika-taulujen sovittaminen on todellista taistelua välillä.

Tässä on juuri tulossa neljän keikkapäivän satsi kahden viikon sisällä. Silti emme ole vielä juuri mitään. Vielä. Jatkamme siis kovasti treenausta ja kehittymistämme ja katsomme mihin tämä johtaa.

Onko sinulla oma tanssiryhmä?