12.1.2014/ Lomamatka keikkatauolla!

Lähdimme joulukuussa kiireisen ja tanssintäyteisen vuoden päätteeksi lomalle Hennyn ja yhteisen ystävämme kanssa. Lentokoneemme suuntasi aamulla aikaisin 11.12 Playa Del Inglesiin, Gran Canarialle. Edessä olisi viikon loma etelän lämmössä ja ilman viitteitäkään tanssista. Tarkoituksemme oli tulla siis takaisin päivää ennen viimeistä esiintymistämme, josta lisää myöhemmässä postauksessa.

 Lentokoneet eivät ole niitä paikkoja jossa aivan ensimmäisenä haluaisin viettää aikaa mutta selvisin piiiiiiiiiitkästä lentomatkasta. Tiedän että on vielä pidempiäkin lentoja kun kuusi tuntia, mutta se tuntuu ikuisuudelta. Ja ymmärrän hyvin niitä jotka maksavat ilomielin lisätilasta tai lentävät business-luokassa. Silti mielestäni viime lennollani Lontooseen oli vieläkin pienempi purkki jolla lensin.

Parasta oli kuitenkin se siirtymä kylmästä Suomesta lämpimään. Lentokentälle Kanarialle saavuttaessa tunsin pian jo ensimmäiset lämpimät aallot ja hyvin erilaisen ilmaston. Viime matkasta sinne kun on se yli parisenkymmentä vuotta, joten paljoa muistikuvia ei ollut. Matka kentältä hotelliin oli nopea ja vaivaton, sillä aika meni kuin siivillä kun nautti olostaan ensi sekunneista. Hotellihuoneen parvekkeelta oli upeat näkymät ja muutenkin huoneisto oli miellyttävä. Ensimmäinen päivä oli pilvinen, mutta lämpötila kohosi silti lähes pariinkymmeneen asteeseen. Kokeneempana matkaajana Hennylle muutama pilvinen ja sateinen päivä ja matkan ajan jatkunut tuuli olivat mieltä madaltavia seikkoja, mutta itse nautin mistä vain joka oli lämpimämpää kuin Suomessa. Talvi on asia mitä en siedä ja jos TÄMÄ on heidän talvensa, ottaisin sen ilomielin.

 

 Vaihtaisin myös kuuset palmupuihin koska vain!

 

 Hieman harmaampi sää ei estänyt laittamasta shortseja jalkaan heti hotellilla.

  

 Maisemat olivat mielettömiä.

 Söimme ulkona paljon. Joka päivä söimme ulkona ainakin aamiaista ja illallista, ravintolat olivatkin edullisia ja suurimmaksi osaksi ruoka oli erinomaista. Mäkkärissäkin tuli käytyä vain muutamana päivänä, se on siellä suunnalla yhtä kallista kuin Suomessakin vaikka hintataso muuten onkin alempana. Tosin palvelun taso mäkkärissä oli alempana. Sen sijaan muualla kohdeltiin kun kuninkaallisia.

Pääasiassa illat söimme El Duke-nimisessä ravintolassa, josta sai mahtavaa palvelua ja maittavaa ruokaa. Hennylle paikka oli tuttu vuosien takaa ja pöytäämme usein tulikin jutustelemaan ravintolan väkeä jotka olivat välittömiä ja hauskoja tyyppejä ja osasivatpa hieman Suomeakin. Valitettavasti se oli asia josta ei pääse karkuun Kanarialla. Suomen kieltä. Usein kulkiessamme ympäriinsä ihmiset huutelivat Suomeksi lausahduksia. Kanarian kadut ovat ainoa paikka jossa baari-illan jälkeen kun ihmiset huutelivat kirosanoja Suomeksi, tiesi ettei niitä tarkoitettu pahalla.

 Kanarian tehokolmikko.

 

 Hennyn tuplaletillä koristelemani ponnarikampaus.

 Iltaisin usein kävimme näkemässä yöelämää ja teimmekin visiitin useaankin eri yökerhoon ja kapakkaan. Välillä lauleskelimme karaokea, välillä tanssimme tangoilla klubilla ja välillä vain istuimme iltaa lounge-henkisissä paikoissa. Unta sen sijaan riitti vähemmän, sillä yön karkelointien jälkeen yleensä aamulla noustiin aikaisin ottamaan aurinkoa. 

 Mutta eihän lomalle nukkumaan mennä ;)

 Kanarian kaduilla on myös kulkukissoja, joita kävimme tottakai kissarakkaina ihmisinä ruokkimassa ja paijaamassa useampaan otteeseen. Yllättävää olikin, että kissat saattoivat olla nälkäisiä mutta eivät nälkäkuoleman partaalla vaan suurin osa paremmin syöneitä ja turkit kiiltävinä kun omat kissamme kotona. Silti kadun kissat olivat mitä mainioimpia ja olisin voinut ottaa osan niistä Suomeen mukaan.

 Tämäkin kissa varasti täysin sydämeni. Se seurasi meitä ilman ruokaakin ja oli vain aivan syötävän suloinen! Henny joutui muistuttamaan moneen kertaan etten saa päästää sitä naama lähelle etten saa mitään pöpöjä siltä, mutta kuinka vaarallinen tämä rakas turri voisi muka olla!

Toinen kovin pureskelee <3

Kävimme yökerhojen lisäksi useampana iltana jossakin show/kabaree-baarissa jossa oli laidasta laitaan esiintymisiä. Muutamana iltana kävimme esimerkiksi Yumbo:n Ricky's Cabaret Bar:issa jossa itseironiset ja erittäin humoristiset drag-esiintyjät viihdyttivät yleisöä. Olin alunperin epäileväinen olisiko tälläinen huumori minuun uppoavaa, mutta hyvin pian totesin sen toimivan. Miehet olivat vielä Brittiläisiä joten huumori puri kahta suuremmin.

 Yksi jokaisen illan numeroista oli vetäistä yleisöä mukaan lavalle tanssimaan ja jouduinkin molempina iltoina lavalle! Lisäksi esiintyjät viihdyttivät yleisöä kiertämällä siellä eri ohjelmanumeroiden aikana. Esimerkiksi yhden aikana kierrettiin ympäriinsä kuohuviinipullon ja lasin kera. Ja kuinka ollakkaan, kurkkuuni kumottiin kerralla lasillinen kuoharia. Saimme myös osamme vettä suihkuttavista laseista ja päällemme heiteltiin leivänpaloja!

Lisäksi kävimme Hennyn kanssa ottamassa kuvan show-porukan kanssa. He eivät siis ole uusia jäseniämme vaikka kovasti väitinkin niin facebook-sivuillamme ;)

Tuntui että jokaisessa ravintolassa tai baarissa oli jokin show-numero. Tässäkin ravintolassa söimme ja illan aikana oli kolme esiintyjää. Tässä drag queenin kengät ovat vertaansa vailla.

 

 The only type of "Pussy" this drag queen has.

 

 Lisäksi Sparkles-show bar:ssa esiintyi paikallinen tanssiryhmä joilla oli vauhdikas ja viihdyttävä esiintyminen. Turha liene sanoa että oli hyvin inspiroivaa nähdä minkälaisia esiintymisiä tanssiryhmät tekevät täällä ja kuinka show oli viety kilometrejä pidemmälle kun Suomessa. Ja esiintyjien karisma oli mieletöntä. Ja yleisöä otettiin mukaan myös lavalle ja pääsimme jälleen Hennyn kanssa lavalle tanssimaan koreografiaa. Oli hienoa seurata miten yleisön katse vangitaan seuraamaan vain tanssijoita. Se oli inspiroivaa.

Ryhmän show tempasi mukaansa.

Myös paikalliset bussit tulivat tutuiksi kun lähdimme päiväksi Puerto Ricoon pyörimään.

Suomea ei päässyt karkuun edes Puerto Ricoon. Heti bussista ulos tullessani kuulin ensimmäiset sanat Suomea turisteilta ja vastassa oli Angry Birds teemapuisto...

Puerto Ricossa oli vastassa heti upeita maisemia ja taloja jyrkkää kallion seinämää myöten. Aurinko paistoi kuumasti ja syötyämme ja pienen shoppailukierroksen jälkeen menimme rentoutumaan minigolf:ia pelaillen kylmän juotavan kera.

Sanottakoon tässä vaiheessa että vaikka olen hävettävän huono puttaaja ja vähän pelannut kyseistä lajia, vein voiton tässä erässä. Tuuria...

Jopa minigolf-radalla oli upeat puitteet.

Monarkkiperhonen.

Rannalla emme pahemmin käyneet, sillä tuulen takia hiekka lensi kaikkialle. Pysyttelimme hotellin altaan äärellä rantatuoleissa ruskistumassa ja se riitti mainiosti. Yleensä iltapäivisin sitten lähdimmekin kaupunkiin shoppailemaan, syömään ja pitämään hauskaa.

 

 Henny kävi myös laittamassa matkan aikana itselleen rakennekynnet.

Viimeisenä päivänä paluumatkalla kävimme lentokentällä syömässä Burger Kingissä. To be honest, don't know what the fuzz is about. Vaikka olenkin vannoutunut roskaruuan ystävä ja rakastan McDonaldsia, Burger Kingiin en tule menemään Suomessakaan. Ruoka oli hintaansa nähden aika keskinkertaista ja en fanittanut hampurilaisen makua tai pihviä erityisesti, siinä oli jotakin outoa. Ranskalaisetkin olivat lähinnä lohkoperunoita, joten eivät juuri makuhermoja hivelleet. Oli ikävää pettyä mutta en suosittele. Varmasti keskinkertaisin pikaruokala jossa olen pitkään aikaan asioinut.

Näihin tunnelmiin päättyi matkamme Joulukuussa. Varmasti matkaan takaisin vielä joskus, mahdollisesti uudelleen samalla porukalla. Tai ehkä ensi kerralla tanssiryhmämme kera ja vaikka keikkailemaan